Minun syyni luopua islamista

Tulen hyvin konservatiivisesta muslimiperheestä. Silloin kun vanhempani saapuivat Suomeen, he eivät olleet kovinkaan uskonnollisia muslimeita (he olivat ns. kulttuurisesti muslimeita), mutta ajan kuluessa heidän uskonsa vahvistui ja nykyään he kuuluvat hyvin tiiviiseen muslimiyhteisöön. Itse olen aina ollut vapaamielinen ja avarakatseinen uusille asioille. Uskalsin kyseenalaistaa asioita, jotka painoivat mieltäni. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä liberaalisempi minusta tuli. En ikinä pitänyt itseäni uskonnollisena muslimina, vaan olin enemmänkin hengellinen moderni muslimi. Rukoilin harvoin omasta tahdosta, ja kävin koraanikoulua vanhempien painostuksesta.

Murrosiässä huomasin pikkuhiljaa, että arvomaailmani ja islamilainen arvomaailma olivat hyvin ristiriitaiset ja epäilykseni islamia kohtaan myös kasvoivat. Mistä tiesin, että islam on ainoa oikea uskonto, eikä vain yksi uskonto muiden joukossa? Miksi jumala kiduttaa ihmisiä helvetissä, mutta on samaan aikaan armollinen? Uskon, että jokainen muslimi on epäillyt islamia jossain vaiheessa. En kuitenkaan jäänyt miettimään pitkälle, vaan annoin asian olla. Epäily islamia kohtaan oli hidas pitkä prosessi. Kun tietty asia epäilytti, yritin ravistella “pahat” ajatukset pois, koska oletin  paholaisen (shaytan) olevan syypää siihen, että ajattelin sillä tavalla.

Pari vuotta sitten tutustuin feminismiin ja kiinnitin huomiota sukupuolten väliseen epätasa-arvoon islamissa. Musliminaisena en tuntenut olevani tasa-arvoinen muslimimiesten kanssa, ja se herätti minussa paljon kysymyksiä. Musliminaisena minua alkoi suoranaisesti ärsyttämään, miten kehnosti islam suhtautui naisiin ja objektisoi musliminaisia. Islam on yli 1400 vuotta vanha uskonto, ja naisille säädetyt säännöt eivät mielestäni soveltuneet nykyhetkeen. Vaikka feminismi ns. “heikensi” minun emaania (uskoani), en kuitenkaan tullut ajatelleeksi kääntyä pois islaminuskosta. Musliminaisena minun piti vain hyväksyä “kohtaloni”, sillä islam kokonaisuudessaan on muuttumaton uskonto.

Heikosta uskosta huolimatta päädyin netin ansiosta taas vieraaseen aiheeseen eli ateismiin. Päädyin katsomaan ateistien tekemiä videoita YouTubesta ja luin netistä ateismiin liittyviä blogikirjotuksia ja muita nettikeskusteluja. Tunsin silloin, että olin ainoa muslimi, joka perehtyy ateismiin. Tunsin itseni tekopyhäksi. Syyllisyyden tunne painoi jatkuvasti mieltäni, sillä islamin mukaan epäileminen on suuri synti islamissa. Törmäsin kerran ex-muslimiin nettikeskustelussa, ja se varsinaisesti muutti koko elämäni. Hänen tapaamisensa oli minulle hyvin suuri yllätys, sillä en tiennyt, että muslimi voi luopua uskosta. Kerroin hänelle epäilyksistäni islamia kohtaan ja kysyin islamiin liittyviä kysymyksiä, joihin minulla ei ollut vastauksia. Hän vastasi minulle hyvin asiallisesti ilman minkäänlaista painostusta. Hän oli silloin ainoa henkilö, joka ymmärsi minun tilanteeni. Hänen ansiostaan uskalsin harkita islamin jättämistä. Kun tiedostin ex-muslimi yhteisön, törmäsin moniin ex-muslimeihin sosiaalisessa mediassa, ja luin heidän tarinoitansa, joihin pystyin samaistumaan.

Kun olin muslimi, minulla oli jatkuva pelko joutua helvettiin. Se oli yksi syy, miksi minun oli vaikea luopua islamista. Kotona ja koraanikoulussa minuun on uskostettu pienestä pitäen, että ei-muslimit, tekopyhät ja huonot muslimit joutuvat helvettiin. Kun sain selville, että helvetillä on tarkoitus terrorisoida ihmisiä ja pitää ihmiset uskossa, ymmärsin, ettei sellainen uskonto ollut minua varten. Tunsin painon katoavan harteiltani. Tuomiopäivä ja kuolemanjälkeinen elämä eivät enää ahdistaneet minua.

Tällä hetkellä olen “kaapissa” oleva agnostikko, enkä kuulu mihinkään uskontoryhmään. En ole kertonut olevani ex-muslimi vanhemmilleni, sisaruksilleni tai muslimiystävilleni, enkä aio kertoa heille vielä lähitulevaisuudessa.

 

  Kirjoittaja on entinen muslimi, agnostikko sekä eräs blogin ylläpitäjistä

Advertisements