Toisenlainen näkökulma hijabista I

Hijab ei aina ole naisen oma valinta. Toisenlainen näkökulma -sarjassa nostetaan esille hunnuttautumiseen liittyviä ajatuksia ja kokemuksia sellaisten naisten näkökulmasta, jotka tavoin tai toisin ovat haluamattaan joutuneet pukeutumaan hijabiin. Naisten identiteetit pidetään salattuina turvallisuussyistä.

 

Aloitin satunnaisen hijabin, eli islamilaisen huivin käytön noin neljän vuoden iässä, jolloin käytin sitä moskeijassa, uskonnollisissa tilaisuuksissa ja joskus tavallisinakin päivinä isäni tahdon vuoksi. Seitsenvuotiaana aloin käyttää hijabia aina koulussa ja omaa kotipihaa kauemmaksi lähtiessä. Ei- muslimien seurassa tunsin itseni erilaiseksi ja oudoksi, koska käytin huivia. Jouduin monesti selittämään ystävilleni ja sukulaisilleni, miksi jouduin aina pukeutumaan huiviin. Pienenä lapsena en itsekään edes tiennyt vastausta minulle esitettyihin kysymyksiin.

Joskus ulkona leikkiessään saatoin jättää huivin kotiin, mutta sekin loppui lyhyeen, kun isäni käski minua peittämään hiukseni aina ulos mennessäni. Syytä hän ei koskaan kertonut, sanoi vain, että olen jo iso tyttö ja niin isojen tyttöjen kuuluu tehdä. Tosiasiahan oli, että olin alle kymmenen vanha, enkä siis todellakaan tarpeeksi “iso” pukeutumaan hijabiin, joka on suuresti liitoksissa naisen seksuaalisuuteen, eikä siis missään nimessä lapselle kuuluva asia.

Huivi sai minut tuntemaan vihaa sisälläni. Miksen minä saa juosta ulkona hiukset auki, niin kuin naapurin Liisa saa? Miksi minä en saa pukeutua vaaleanpunaiseen mekkoon ja sukkahousuihin, vaan minun on aina peitettävä koko vartaloni? Tuntui ahdistavalta olla niin erilainen ystävieni keskellä, mutta en uskaltanut pyytää vastauksia kysymyksiini. Olin huomannut, että isäni ei pidä kysymyksistä.

Yhdentoista vuoden iässä muutimme kerrostalolähiöön, joka on valtaosin maahanmuuttajien (mm. myös muslimien) asuttama. Sain uutena asukkaana monesti kuulla, kuinka minun tulisi aina peittää myös jalkani poikien läsnäollessa. Olin tätä ennen yleensä pukeutunut housuihin, mutta ne vaihtuivat varpaisiin asti ulottuvaan hameeseen hyvin pian muuton jälkeen. Muslimiyhteisö toi kuitenkin tietynlaista turvallisuutta: minun ei enää tarvinnut hävetä tai selitellä erilaisuuttani.

Huivin käyttö selvästikin myös merkkasi sosiaalista asemaa muslimiyhteisössä. Vanhemmat käskivät vältellä muslimityttöä, joka käveli ilman huivia kaduilla, etteivät “huonot ajatukset” vain tarttuisi. Toisaalla taas tyttö, joka pukeutui koko vartalon peittävään kaapuun, abayaan tai jilbaabiin, tai kasvotkin peittävään niqabiin, oli yleensä arvostetussa ja kunnioitetussa asemassa. Naisten kuului olla alistuneita ja nöyriä, ja sen tuli näkyä pukeutumisessa. Etenkin miehet kunnioittivat suuresti peittävästi pukeutuneita naisia. Länsimaisissa tai tiukemmissa vaatteissa kulkevia sen sijaan pidettiin mm. likaisina ja epäkypsinä.

Satuinpa kerran olemaan yhteisömme järjestämällä luennolla, jossa eräs Imaami piti puhetta naisten pukeutumisesta. Hän kuvaili, kuinka hän nykyisin näkee kadulla nuoria musliminaisia, jotka pukeutuvat tiukkoihin kynähameisiin ja korkeanutturaisiin huiveihin. Välillä hän pyysi anteeksi Allahilta, Astaghfirullah, että näin on päässyt käymään, ja loppuun hän lisäsi ihan pokkana, että nämä naiset kerjäävät tulevansa raiskatuiksi, ja haluavat vain mennä naimisiin. Hän sanoi, että vaikka tiukkoihin pukeutuva tyttö olisikin vain 16- tai 14- vuotias, hänet tulisi naittaa, sillä Wallahi, vain sitä hän selvästikin haluaa. Tämän sanottuaan yleisö puhkesi taputusten säestämään röhönauruun.

Murrosiässä aloin ymmärtää, että huivi liittyi jollain tavalla seksuaalisuuteeni – tai islaminopettajieni mukaan (jotka kaikki olivat miehiä)- sen varjelemiseen. Naisen tuli pukeutua peittävästi, jotta miehet eivät ajattelisi likaisia ajatuksia hänestä, jotta häntä ei raiskattaisi, jotta hän säilyisi “puhtaana” tulevaa aviomiestään varten. Sanottiin, että kukaan mies ei huolisi “likaista ja käytettyä huoraa”, joka näyttää vartalonsa ja hiuksensa kaikille. Kysyin kerran eräältä nuorelta imaamilta, miksi naiset eivät Islamin mukaan saa tervehtiä miestä ensin. Imaamin mukaan Allah on luonut naiset kauniin muodokkaiksi, ja jos nainen tervehtisi miestä ensiksi, mies saattaisi saada vääränlaisia ajatuksia, mikä taas johtaisi siihen “kaikkein pahimpaan”. Hän kertoi meille tarinan, jossa pelkkä naisen ja uskonnollisen miehen välinen tervehdys oli johtanut “siihen, mitä mies ja nainen tekevät”, eli zinaa, esiaviolliseen seksiin.

Nyt ex- muslimina en voi muuta kuin vihata tapaa, jolla minun viaton vartaloni seksualisoitiin jo neljän vuoden iässä. Miksi minulta riistettiin oikeus saada leikkiä vapaasti normaalin lapsen tavoin? Miksi minun täytyi pelätä isäni reaktiota, kun hän näkisi että olen mennyt kouluun housuissa? Miksi lapsen ikinä tulisi pukeutua vartalon peittävään asuun, jonka tarkoitus on suojella miehen likaiselta mieleltä – lapsen, joka hädin tuskin on edes kuullutkaan seksistä? Jos mieheltä puuttuu kyky kontrolloida seksuaalisia halujaan, se ei millään tavalla liity naisen tai tytön pukeutumiseen tai pukeutumattomuuteen! Käyttämällä hijabia musliminaiset hyväksyvät sen, että “pojat ovat poikia” eivätkä “pysty” kontrolloimaan itseään, mikä ei tietenkään nykymaailmassa ole (tai ainakaan pitäisi olla) totta.

Jos jotain olen tähän asti elämässäni oppinut, niin sen, että mikään muu ei seksualisoi naista yhtä suuresti kuin hijab.

Advertisements

5 thoughts on “Toisenlainen näkökulma hijabista I

  1. 1970 ja 1980-luvuilla useita tutkijoille esitettiin jakeita Koraanista ja Haditheista ja pyydettiin kommentoimaan niitä. Eräitä lausuntoja sitten otettiin pois asiayhteydestään ja esiteltiin maailmalle ikään kuin näiden tutkijoiden mielestä on tieteellisesti todistettu, että Koraani on jumalallista alkuperää.

    Nyt näette heidän todelliset mielipiteensä

    lyhyt yhteenveto

    täydelliset haastattelut

    Like

    • Tosiaan, Koraanin “tieteellistä” katsantokantaa korostavat tulkinnat ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Kuten edellä mainitsitkin nämä “tieteelliset” hadith- ja koraanipätkät on usein irrotettu asiayhteydestään ja jopa tulkittu vartavasten niin, että ne näyttäisivät yhdenmukaisilta nykytieteen kanssa.

      Tieteellistä katsantokantaa julistetaan varsinkin käännytystyötä varten tarkoitetuissa islamilaisissa julkaisuissa. Samaisissa julkaisuissa mm jakamissasi videoissa esiintyvien tiedemiesten kommentteja “tieteellisistä” katkelmista käytetään keinona todistaa Koraanin jumalaperäisyys.

      Koraanin ja hadithien tieteellisiä ihmeitä ei kuitenkaan voida väittää ihmeiksi – samanlaista rajoittunutta tietämystä on ollut aikaisemmin muuallakin esim. antiikin Kreikassa.

      Video aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=0XLg-SRGMNk

      Like

  2. Hurjalta tuntuu. Vaikka olen itse kasvanut yhteisössä, jossa naisen ulkonäköä kontrolloidaan kieltämällä esimerkiksi meikkaus ja hiusten värjääminen (ts. kasvatetaan lapset kuvittelemaan, etteivät he itse halua kyseisiä asioita), pakottaminen hunnun käyttämiseen ja sen mukaiseen pukeutumiseen tuntuu hurjalta. Erityisen pahalta tuntuu kuvaamasi imaamin puhe – ihan kauhea. Vl-yhteisössä ainakin vielä kymmenen vuoden säteellä jotkut vanhat puhujapatut saattoivat muistuttaa tyttöjä siveästä pukeutumisesta, jotta “pojatkin pääsisivät taivaaseen”. Sellaisille jutuille kuitenkin lähinnä naureskellaan koko ajan enemmän.

    Jokaisella on oikeus pitää huntua tai olla pitämättä, meikata tai olla meikkaamatta, mutta toiselta niitä ei pitäisi vaatia helvetin uhalla tai alistamalla toinen millään tavalla huonommaksi ihmiseksi, ellei hän tee kuten hän halutaan tekevän. Millaisen kuvan tämänkaltainen puhe antaa miehistäkin? Eivät he ole mitään tolkuttomia, kiimaisia eläimiä. Valta vain maistuu monista johtavista miehistä makealle, ja sitähän saa kontrolloimalla toisia.

    Like

  3. Huomasin vasta nyt, että tähän tekstiin liittämässäni kommentissa on paljon toistoa edellisen huivin käyttöä käsittelevän tekstin kommenttini kanssa. Minulla oli ongelmia sen lähettämisessä, joten luulin, ettei se mennyt läpi. Pahoittelen turhaa toistoa.

    Like

    • Sinun kommenttisi oli oikein hyvä, eikä siinä suinkaan ollut liikaa toistoa!
      Toivottavasti meidänkin yhteisöissämme herättäisiin siihen, että tuon imamin kaltaiset puheenvuorot eivät ole todellakaan sopivia.

      Like

Comments are closed.