Toisenlainen näkökulma hijabista I

Hijab ei aina ole naisen oma valinta. Toisenlainen näkökulma -sarjassa nostetaan esille hunnuttautumiseen liittyviä ajatuksia ja kokemuksia sellaisten naisten näkökulmasta, jotka tavoin tai toisin ovat haluamattaan joutuneet pukeutumaan hijabiin. Naisten identiteetit pidetään salattuina turvallisuussyistä.

 

Aloitin satunnaisen hijabin, eli islamilaisen huivin käytön noin neljän vuoden iässä, jolloin käytin sitä moskeijassa, uskonnollisissa tilaisuuksissa ja joskus tavallisinakin päivinä isäni tahdon vuoksi. Seitsenvuotiaana aloin käyttää hijabia aina koulussa ja omaa kotipihaa kauemmaksi lähtiessä. Ei- muslimien seurassa tunsin itseni erilaiseksi ja oudoksi, koska käytin huivia. Jouduin monesti selittämään ystävilleni ja sukulaisilleni, miksi jouduin aina pukeutumaan huiviin. Pienenä lapsena en itsekään edes tiennyt vastausta minulle esitettyihin kysymyksiin.

Continue reading

Advertisements

Hijab ei ole aina valinta

Hijab tarkoittaa musliminaisten peittävää asua, johon kuuluu päähuivi sekä väljä, muodot peittävä vaatetus. Hijab ei pelkästään ole pukeutumista, sillä siihen liittyy myös käsityksiä musliminaisilta vaadittavasta siveästä käytöksestä.

Perinteisen islamintulkinnan mukaan hijabiin pukeutuminen on naiselle pakollista murrosiästä alkaen. Hijab on todennäköisesti monille uskovaisille musliminaisille tietoisesti tehty valinta. Huivin itselleen valinneesta musliminaisesta voi tuntua turhauttavalta puolustella huivin käyttöään, jos vieraat ihmiset kyseenalaistavat hänen oikeutensa pukeutua haluamallaan tavalla mm väittämällä hänen olevan pakotettu käyttämään huivia. Valitettavasti kaikille musliminaisille ja -tytöille hijab ei kuitenkaan ole valinta, vaan valtioiden laeista (mm. Iran ja Saudi-Arabia) tai yhteisön naisiin kohdistamista asenteista johtuva pakko.

Julkisessa keskustelussa usein tilaa kuitenkin saavat huivin itselleen henkilökohtaisesti valinneet naiset, (1,2,3)  Tästä vain yhden näkökulman ja narratiivin esiintuomisesta  sekä siten sen yleistämisestä koskemaan kaikkia muslimitaustaisia naisia olemme kuitenkin huolissamme. Usein huiviin pakotetuilla tytöillä ja naisilla  ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tuoda esiin kokemuksiaan aiheen arkaluontoisuuden takia tai koska sen nähdään toimivan rasistien rattaisiin.

Continue reading

Minun syyni luopua islamista

Tulen hyvin konservatiivisesta muslimiperheestä. Silloin kun vanhempani saapuivat Suomeen, he eivät olleet kovinkaan uskonnollisia muslimeita (he olivat ns. kulttuurisesti muslimeita), mutta ajan kuluessa heidän uskonsa vahvistui ja nykyään he kuuluvat hyvin tiiviiseen muslimiyhteisöön. Itse olen aina ollut vapaamielinen ja avarakatseinen uusille asioille. Uskalsin kyseenalaistaa asioita, jotka painoivat mieltäni. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä liberaalisempi minusta tuli. En ikinä pitänyt itseäni uskonnollisena muslimina, vaan olin enemmänkin hengellinen moderni muslimi. Rukoilin harvoin omasta tahdosta, ja kävin koraanikoulua vanhempien painostuksesta.

Murrosiässä huomasin pikkuhiljaa, että arvomaailmani ja islamilainen arvomaailma olivat hyvin ristiriitaiset ja epäilykseni islamia kohtaan myös kasvoivat. Mistä tiesin, että islam on ainoa oikea uskonto, eikä vain yksi uskonto muiden joukossa? Miksi jumala kiduttaa ihmisiä helvetissä, mutta on samaan aikaan armollinen? Uskon, että jokainen muslimi on epäillyt islamia jossain vaiheessa. En kuitenkaan jäänyt miettimään pitkälle, vaan annoin asian olla. Epäily islamia kohtaan oli hidas pitkä prosessi. Kun tietty asia epäilytti, yritin ravistella “pahat” ajatukset pois, koska oletin  paholaisen (shaytan) olevan syypää siihen, että ajattelin sillä tavalla.

Continue reading

Miksi luovuin islamista

Taustaa

Olen kasvanut hartaassa muslimiperheessä Suomessa. Vanhempani näkevät tämän maailman merkityksettömänä välietappina matkalla Jannaan eli Paratiisiin. Rakastan vanhempiani, mutta tiedän etteivät he tulisi koskaan hyväksymään sitä etten ole uskovainen, koska uskonnolla on niin suuri rooli heidän elämässään. Osallistuin koulussa islamintunneille ja kävin viikonloppuisin koraanikoulua. Tuolloin islam näkyi elämässäni lähinnä rukousten ja juhlapyhien vieton muodossa. Myöhemmin aloin oppimaan enemmän islamista ja kävin kuuntelemassa uskonnollisia tilaisuuksia. Mitä enemmän opin islamista (tai oikeammin siitä hyvin kirjaimellisesta islamin tulkinnasta, jota yhteisössäni pidetään ainoana oikeana islamina), sitä enemmän huomasin alkavani epäilemään.

Erityisesti tasa-arvokysymykset mietityttivät minua. Islamin mukaan naiset ja miehet ovat Jumalan edessä samanarvoisia, mutta heillä on erilaiset oikeudet ja velvollisuudet. Tämä ei siis todellisuudessa ole tasa-arvoa. Musliminaisena en ollut samassa asemassa kuin miespuoliset henkilöt yhteisössäni. Minun tehtäväni oli perinteisen islamin tulkinnan mukaan olla kuuliainen – ensin vanhemmilleni ja myöhemmin aviomiehelleni. Minun tehtäväni oli peittää vartaloni ja hiukseni, naida samaan suuntaukseen kuuluva muslimimies, perustaa perhe ja varoa häpäisemästä itseäni hankkimalla ei-toivottua suhdetta, pukeutumalla sopimattomaksi arvioidulla tavalla tai tekemällä muita sellaisia asioita, jotka kävivät kirjaimellista islamin tulkintaa vastaan.

Continue reading